Taideyhteisö

Ahvenanmaalainen taide jatkoi tutuilla poluilla vielä 1900-luvun alkupuoliskolla. Kansainvälisillä taidesuuntauksilla, kuten saksalaisella uusasiallisuudella ja surrealismilla oli vain vähän vaikutusta Ahvenanmaalla. Ihanteena oli edelleenkin realistinen naturalismi. Tämän perinteen hengessä työskentelivät Thure Malmberg (1894–1968), Erik Juselius (1891–1948), Algot Nordlund (1904–93), Erik Arthur Henriksson (1891–1948) ja Anton Bengtsson (1896–1980).

Toisen maailmansodan jälkeen ahvenanmaalaisessa taiteessa alkoi nousukausi vuonna 1953 perustetun Ahvenanmaan taideyhdistyksen myötä. Aloitteentekijä Nils Byman (1906–96) näytteli tärkeätä osaa myös Ahvenanmaan taidemuseon perustamisessa vuonna 1963.

Taideyhdistys järjesti kursseja ja maalausleirejä, jotka merkitsivät paljon Ahvenanmaan taide-elämän kehittymiselle. Luonto oli aiheena edelleenkin yleisin, mutta ilmaisuun vaikuttivat vahvasti kubismi, ekspressionismi ja konkretismi. Kyseisen sukupolven taiteilijoihin kuuluivat Nils Byman, Ture Bengtz (1907–73), Hildur Stenbäck (1912–98) ja Bo Högnäs (1919–91), joilla jokaisella oli oma ilmaisukielensä.

Varhain menehtynyt Henrik Nylund (1945–1982) oli taiteilija, joka maalasi sekä monumentaalimaalauksia että herkkiä saaristoluontokuvauksia useilla eri tekniikoilla. Hän oli myös ahvenanmaalaisen kulttuurielämän kehityksen visionääri.