Önningebyn taiteilijayhteisö

Ulkoilma- eli plein-air -maalaus oli aivan uusi taidesuuntaus, joka syntyi 1870- ja 1880-luvuilla. Taiteilijat lähtivät ateljeistaan maalatakseen ulkona luonnon keskellä. Tarkkaan suunnitellun ihannemaiseman sijaan alettiin maalata mahdollisimman realistisia luontomaalauksia, joissa erityisen tärkeänä pidettiin luonnonvalon vaihtelujen ilmentämistä. Tämä tuli mahdolliseksi  aivan uudenlaisten väripigmenttien ja -sävyjen saatavuuden myötä.

Monet taiteilijat kokoontuivat pieniin taiteilijayhdyskuntiin työskennelläkseen yhdessä ja saadakseen innoitusta toisiltaan. Tunnetuin pohjoismaisista taiteilijasiirtokunnista sijaitsi Skagenin kylässä Tanskassa. Suomessa Skagenia vastasi Önningebyn taiteilijasiirtokunta, jonka turkulainen Victor Westerholm (1860–1919) perusti vuonna 1886.  Hän osti kesähuvilan Lemströmin kanavan rannalta vuonna 1884 ja houkutteli taiteilijaystävänsä Ahvenanmaalle maalaamaan. Önningebyssä kävivät maalaamassa muiden muassa J.A.G. Acke, Hanna Rönnberg, Elin Danielson-Gambogi, Edvard Westman ja Elias Muukka.

Önningebyn taiteilijat valitsivat maalauksiinsa aiheita luonnosta ja kuvasivat mielellään maalaisia työssään ja ihmisiä osana kulttuurimaisemaa. Taiteilijoilla oli myös tietty vaikutus paikalliseen taiteeseen, vaikkakin harvalla ahvenanmaalaisella oli silmää taiteilijoiden aihevalinnoille ja työtavoille. Önningebyn taiteilijayhteisö hajosi ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen aikoihin Victor Westerholmin kuoltua.

Önningebyn kylässä toimii vuonna 1992 perustettu museo, jossa on esillä Önningebyn taiteilijasiirtokunnasta kertovan näyttelyn lisäksi nykytaiteen erikoisnäyttelyjä.

 

Elin Danielson-Gambogi (1861–1919), Sadonkorjuuaika (yksityiskohta), öljy puulle.